14. syyskuuta 2014

HEY HO!

Jos siellä on enään ketään, niin menkääpä liittymään lukijoiksi mun uuteen blogiin!:)
Alottelen blogia tässä vasta ja pientä hienosäätöä on vielä tekemättä, mutta jahka saan uuden koneen hankittua niin lähtee postaileminenkin käyntiin ihan kunnolla!

http://shakeitoff-laura.blogspot.fi/

Nähdään siellä! Adios!

<3:
Laura

20. lokakuuta 2012

My life back in Finland

Heipsan! Ajattelin tulla vielä nyt näin parin kuukauden jälkeen postailemaan miten mulla menee kun teitä ja lukijoitakin on vielä siellä ihan kivasti:-)
Paluuun jälkeen oli ihanaa olla kotona ja kaikki tuntu vaan niin upeelta pitkästä aikaa. Loppukesä meni tosi hyvin matkustellessa ja ystäviä ja sukulaisia nähtäessä. Espanjan matka oli niin täydellinen (taas kerran) ja en malta odottaa taas ens kesän kuvioita;) Koulu alko taas sitte elokuussa ja oon ollu ihan tyytyväinen itteeni ku motivaatiota on löytyny ja ensimmäinen koeviikko meni kiitettävästi. Täytin tossa taannoin kans 18-vuotta ja on tullu biletettyäkin aika paljon, mutta sitähän varten tää nuoruus on, että koetaan kaikkea hauskaa ja ei välitetä maailman murheista! Nyt parin kuukauden jälkeen mulla on tullu tosi kova ikävä takas New Yorkkiin ja olis vaan niin mahtavaa mennä sinne näkemään kaikkia rakkaita kavereita ja nähdä se paikka taas pitkän ajan jälkeen. On ollu uskomatonta huomata miten toi vaihtovuos on kasvattanu mua ja miten osaan suhtautua asioihin niin eri tavalla ku ennen. Oon muutenki tietyllä tavalla onnellisempi, mut samaan aikaan myös huolehdin asioista paljon enemmän. Kuulostaapas monimutkaselta, mutta niin se vaan on :-D. Oon ollu nyt myös aktiivisesti mukana noissa mun vaihtarijärjestön infotilaisuuksissa, jotka on suunnattu nyt ens vuonna lähteville vaihtareille. Oon päässy puhumaan ja kertomaan mun kokemuksista ja tuun tulevaisuudessa kiertämään pk-seudun kouluja, joissa pidän sitten luennon tyyppistä juttua vaihtarivuodesta ja kerron omista kokemuksista. On ihanaa auttaa muita, koska on ite ollut ihan samassa tilanteessa. Edelleen jos kenelläkään teillä lukijoilla on kysymyksiä, muhun saa ottaa yhteyttä. Autan tosi mielelläni.
Eli siis kaikki on menny hyvin täällä Suomen puolella. Takaisin sopeutumisessa ei oo ollut ongelmia, koska kotihan tää on. Kaikki on tuttua, vaikka jotkut asiat onki ehkä vähän muutunu. Oon saanut paljon uusia kavereita entisistä vaihtareista ja meistä on tullu tosi läheisiä. On niin ihanaa, että on ihmisiä jotka ymmärtää mua, kun on samanlaiset kokemukset ja tuntemukset takana. Mulla ois niin paljon sanottavaa ja jaettavaa, mutta tällä kertaa taidan lopetella tähän. Laittakaa ihmeessä viestiä/kommenttia jos tulee jotain, oon aina valmis vastailemaan ja auttamaan:)

xoxo,
Laura

8. heinäkuuta 2012

I Have Arrived

PhotobucketPhotobucketPhotobucketPhotobucket Vihdoin Kotona! Pari päivää oon nyt saanut jo nauttia kavereiden ja sukulaisten seurasta ja on ollu ihanaa! Matka New Yorkista meni hyvin, lensin toisen suomalaisen vaihtarin Pinjan kanssa, jonka kaa tultiin vuoden aikana tosi läheisiks kavereiks. Lennettiin ensin Tukholmaan, josta meillä olisi ollut 1h 20min aikaa vaihtaa konetta, mutta meidän lento New Yorkista oli n.40min myöhässä joten siinä puolessa tunnissa piti mennä passintarkastuksen sekä turvatarkastuksen läpi ja päädyttin juoksemaan ihan hulluna jotta ehdittäis ja oli ihan sekunneista kiinni että ehdittiin. Mullakin oli n. 4 kassia joista yks paino ainakin sen 10kg, joten juokseminen ei tuntunut todellakaan niin helpolta mitä se ehkä yleensä on. Suomeen saavuttua pari parhaista kavereistani ja osa perheestä tuli meille hetkeksi jonka jälkeen lähdin äidin kanssa asioille ja illalle suunnitelmissa mulla oli vaan käydä mun kaverilla. No, vihdoin saavuin sinne ja menin sisälle tietämättä että mun kaikki läheisimmät n.10-15 kaveria oli keittiössä odottamssa ja valmiina yllättämään mut! Ne oli siis suunnitellu mulle yllätysjuhlat ja siis mulla ei ollut mitään aavistusta! Oli niin ihanaa, koska rakastan itse järkätä tollasia ja nyt olin itse uhrina:-D Joten ekoiksi päiviksi kaikki on mennyt tosi hyvin ja on tullut nähtyä paljon tuttuja. Ei ole pahemmin tullut vielä ainakaan masennusta tai ikävää, vaikka kyllä joihinkin asioihin tulee taas tottuminen täällä Suomessa... Tänään pääsin myös käväsemään pitkästä aikaa Helsingissä äidin kanssa. Torstaina suuntaan taas meidän kesäasunnolle Espanjaan kahdeks viikoks perheen ja parhaan kaverin, Saran kanssa:) Wohoo! Kiitos kaikille teille lukijoille, on ollut ihanaa saada kysymyksiä ja palautetta:) Nyt on aika sanoa heipat tälle blogille, mutta siis tuolla toisen blogin puolella jutut jatkuu! Siirtykää siis sinne > http://lifeandotherdrugs-laura.blogspot.fi/
Laura kiittää ja kuittaa! Lots of love!

xoxo,
Laura

2. heinäkuuta 2012

One Last Time In America

PhotobucketPhotobucketPhotobucketPhotobucketPhotobucketPhotobucketPhotobucket
Photobucket Viimeinen päivä mun host perheen talossa on nyt ohi ja pakkailut tehty. Alotin mun päivän siivoomalla mun huoneen (imuroin sen ja pyyhin pölyt yms.) jonka jälkeen skypetin parhaalle kaverilleni ja äidille vielä viimeisen kerran ennen kotiin lähtöä. Lähden yhteensä 4 laukun kanssa, johon sisältyy mun iso matkalaukku, 2 putkikassia ja reppu. En vieläkään tajua että tää vuosi on ohi ja on niin hassu olo kun mietin kaikkia niitä hetkiä mitä mulla on täällä ollu. Tää on ollut yks parhaista vuosista ja oon niin ilonen, että päätin lähteä vaihtoon. Paljon on mennyt asioita pieleen, mutta oon oppinut mun virheistä (ja muiden virheistä) ja sitä mukaa kasvanut. En olis ikinä uskonut että tästä paikasta tulisi mulle kuin toinen koti, mutta niinhän se kai aina menee tällasissa tilanteissa. Tiedän, että tuun tulemaan tänne takasin, toivottavasti jo ens vuonna. En voi tarpeeks kiittää kaikkia jotka on tehnyt mun vuodesta niin ihanan ja jotka on aina ollut siinä mua varten, jos oon tarvinnut lohdutusta tai apua. Huomenna suuntaan New Jerseyyn mun host perheen kanssa, josta siis keskiviikkona aloitan mun matkan Suomeen! Jännää! Laittelen vielä postausta Suomen puolelta, mutta muuten haluan kiittää teitä kaikkia ihania lukijoita, kun ootte jaksannut seurata mun matkaa koko tän vuoden läpi. On ollut ihana saada kysymyksiä ja kommentteja, kiitos niistä. Tää kokemus on kasvattanut mua niin paljon ja voin olla niin iloinen ja ylpeä ittestäni, että ryhdyin tähän. Onnea kaikille tuleville vaihtareille ja pysykää vahvoina! Muistakaa vaihtari asenne: Kaikesta selviää. Ja jos kenelläkään teistä on kysymyksiä mulle, niitä voi laittaa tänne blogiin, tai mun sähköpostiin > laura.laukka@hotmail.fi, autan mielläni! Nyt on nukkumaanmenoaika ja aamulla sitten matkaan! Ihanaa heinäkuun alkua teille kaikille! See you soon!

xoxo,
Laura

30. kesäkuuta 2012

The clock is ticking

Pakko alottaa sanomalla et mul on enään 5 päivää jäljellä!!! Ihan hullua ajatella että oon jo niin pian kotona.
Viime päivät on menny kavereiden kanssa hengailussa ja valitettavasti hyvästelyissä... Jouduin jo tossa heti alkuviikosta sanomaan heipat mun parhaille kavereille Justinille ja Julielle. En osannu itkeä, koska se ei vaan tunnu todelliselta. Eikä se vieläkään iske, vaikka matkalaukut on jo melkein pakattu. Sunnuntai tulee olemaan mun viimenen postaus, koska maanantai aamuna lähden New Jerseyyn mun host perheen kanssa sille samaiselle camping reissulle, jossa olin sillon alkuvuodesta. Sieltä sitten keskiviikkona 4.7 ne ajavat mut lentokentälle ja mun matka takasin kotiin voi alkaa. Mua pelottaa noi mun matkalaukkujen painot... Mullahan on siis yksi iso matkalaukku plus vielä kaks sellasta "putkikassia" täyteen tungettuina ja tietenkin käsilaukku (tai no mun tapauksessa reppu...). En ymmärrä mistä vetäsin niin paljon kamaa, kun sillon kun mun iskä ja muu perhe tuli käymään niin lähetin kokonaisen matkalaukullisen tavaraa täynnä sinne Suomeen. Suurinosa mun kavereista on jo kotona ja on niin hassua nähdä kaikkien postailevan statuksia ja kuvia Suomesta kun itse vielä odottelen että pääsisin lähtemään. Onhan se tosi surullista ja tiedän, että tuun kaipaamaan monia asioita JA ihmisiä täällä, mut nyt tällä hetkellä tiedän, että mun on aika mennä kotiin. PhotobucketPhotobucketPhotobucketPhotobucket
Eilen olin mun ystävän Stevenin läksiäisissä ja sitä ennen menin Sabrinan kanssa kruisailemaan ja käytiin vielä viimehetken ostoksilla ja ostin pieniä tuliaisia kotiin. Treffasin Alyssan ja Nikkin maanantaina ja ne antoi mulle ihan törkeen määrän karkkia! Olin yhtä hymyä, koska rakastan jenkki karkkeja:) Ne oli kysynyt multa aiemmin mistä tykkään ja osti kaikkia mun lemppareita plus ihanan amerikan-lippu nallekarhun, jotta muistaisin ne ja Amerikan siitä aina! Aww:--) Arvatkaa vaan onko ollu vaikea kontrolloida itteäni, etten söisi kaikkia niitä herkkuja! Mutta lupasin itselleni että säästän ne Suomeen perhettä ja ystäviä varten. Nyt alan pikkuhiljaa siirtymään alakertaan telkkarin ääreen nauttimaan Gossip Girlistä kun oon kerta jo ihan koukussa!  Heippa ja pian on munkin aika sanoa heipat tälle blogille ja mun elämälle Jenkeissä. Photobucket

xoxo,
Laura

24. kesäkuuta 2012

Class of 2012

Otsikosta voikin jo arvata mistä on kyse, nimittäin tänään oli graduation eli "valmistujaiset" mun koululla. Oikea päivämäärä olisi ollut eilinen (perjantai 22.6), mutta ukkosmyrskyn takia jouduttiin siirtämään seremonia tälle päivälle. Ilma oli mitä ihanin: aurinko paistoi ja lämpötilaa n.25 astetta! Kaikki meni tosi hyvin ja oli ihana päästä vihdoin kokemaan tämä kauan odotettu graduation. Pakko myöntää, että olin vähän hermostunut siitä kävelemisestä sinne eteen hakemaan mun "diplomin" mutta kaikki meni ihan hyvin enkä onneks kaatuillu tai nolannu itteäni. Pe-la yönä klo 23-05 järjestettiin Project Graduation meijän koululla, jossa oli tosi paljon kaikkee ohjelmaa. Dj, tanssimista, HYPNOTISOINTIA (joka oli muuten ihan tärkeen hauskaa kattoa), pomppulinnoja, ruokaa, juomaa, beach volleyballia, uimista, koripalloa, ping pongia ja paljon muuta. Illan kohokohta oli ehdottomasti toi hypnotisointi, joka oli siis n. 1,5h kestävä show jossa se hypnotisoija valitsi meistä oppilaista n.10 sinne eteen ja laittoi ne tekemään kaikenlaisia hassuja juttuja heti sen jälkeen kun ne oli hypnotisoitu. Mun host sisko pääty pääsemään sinne eteen ja nauroin vatsalihakset puhki:D Se laitettiin laulamaan kaikkien tuntemaan hittiä "Call Me Maybe" ja neljä poikaa laitettiin sen taustanssijoiks ja siis se on tosi vaikee selittää kuinka hauskaa se oli, mutten ikinä ois uskonu et jotkut voi oikeesti hypnotisoida ja laittaa tekemään mitä tyhmempiäkin juttuja. Nyt oon siis ihan virallisesti kesälomalla ja enään 11päivää suomeen tuloon. Pitää alkaa pakkaamaan... Hyi.

PhotobucketIMG_8558IMG_8567PhotobucketIMG_8563PhotobucketPhotobucketPhotobucketPhotobucketPhotobucketPhotobucketPhotobucket282796_4136131010636_916890999_n

xoxo,
Laura