Music Is My First Love

Laitoinpa uuden videon Youtubeen, vihdoinkin! Oon kauan jo miettiny et pitäis nauhotella jotain, mut se on aina jääny... Mutta tässä nyt sit vihdoin uutta matskuu! Käykää kattomas ja laittakaa kommenttia (hyvää tai huonoa). Toivottavasti tykkäsitte!
xoxo,
Laura

Where Have You Been

Helou! Nyt oon juuri tänään palannut Mainesta, jossa vietin ke-ma aikaa host perheeni sukulaisten kanssa, koska meillä oli koulusta (taas) lomaa. Maine on söpö pieni osavaltio, joka jollain tavoin ehkä muistuttaa Suomen pienempiä kaupunkeja esim. Porvoota, Hankoa yms. Ekaksi yöksi matkalla Maineen pysähdyttiin mun host äidin tädin luona Connecticutissa ja yövyttiin siellä ja toisena yönä ajettiin Maineen, jossa meillä oli varattu tosi pieni ja söpö huoneisto rannikolta. Sen jälkeen ajettiin pohjoseen ja asuttin siellä mun host äidin siskon luona ja oli hauska pikku loma johon sisältyi pientä turisteilua, shoppailua ja laatuaikaa host perheen kanssa. Käytiin myös ihan sattumalta yhdellä mun host äidin ystävän ytävällä, joka asuu Mainessa. Hän  suunnittelee erilaisia takkeja ja tekee muuta taidetta (maalausta yms) ja oli ivan upea talo ja upeita nahkatakkeja! Noissa kuvissakin näkyy pieni vilaus:-) Ihan uskomatonta, kuinka lahjakkaita ihmiset on!

Pari viikkoa sitten, mun perhe tuli tänne niinkun edellisissä postauksissa mainitsin. Mentiin New York Cityyn ja shoppailtiin ihan hulluna (sain noi ihanat kengät tossa vikassa kuvassa), käytiin ihanissa ravintoloissa syömässä, katsomassa Phantom Of The Opera (joka oli muuten U-P-E-A) ja muuten vain vietettiin aikaa yhdessä. Oli niin ihanaa päästä taas NYCiin kun en oo sielläkään ollu joulukuun jälkeen. Tuli jo melkein vierotusoireita! Vikana päivänä mun kaveri Julie tuli junalla NYCiin viettämään mun ja mun perheen kanssa aikaa ja käytiin tsekkaamassa Etelä-Manhattan johon lukeutuu esim. Vapauden patsas ja ne World Trade Center tornit, jotka eivät siellä valitettavasti enään ole. Lopulta tuli kuitenkin aika sanoa hyvästit taas vähäksi aikaa, ja tulihan mulla siinä taas vuodatettua parit kyyneleet. Mutta enään 5vko jäljellä. Aika menee niin nopeesti, ettei sitä osaa edes ymmärtää. Koulu 12 päivää ja sen jälkeen kesäloma! Mihin tää vuosi meni? Miten mä osaan palata kotiin ja elää taas mun normaalia arkea (mikä ei tällä jenkeissä vastaan yhtään sitä mitä se on Suomessa)? On ihanaa tottakai nähdä perhettä ja kavereita, mutta samalla se on niin hassua vaan ajatella, että osaa näistä ihmisistä en enään koskaan tuu näkemään, vaikka nyt ne tuntuu niin normaalilta osalta mun päivää. Huh, mitä tunteiden vuoristorataa tää on ollu. Mutta muistakaa, että se on kaikkien kyyneleiden arvosta. Toivotan jo nyt niin kovasti onnea niille kaikille, jotka on ensi vuonn lähdössä tähän koitokseen.

xoxo,

Laura

Try to stay

A year has passed and now we stand on the brink, of returning to a world where we are surrounded by the paradox of everything and yet nothing being the same.
In a couple of weeks we will reluctantly give our hugs and, fighting the tears, we will say goodbye to people who were once just names on a sheet of paper to return to people that we hugged and fought tears to say goodbye to before we ever left.
We will leave our best friends to return to our best friends.
We will go back to the places we came from, and go back to the same things we did last summer and every summer before.
We will come into town on that same familiar road, and even though it has been months, it will seem like only yesterday.
As you walk into your old bedroom, every emotion will pass through you as you reflect on the way your life has changed and the person you have become.
You suddenly realize that the things that were most important to you a year ago don't seem to matter so much anymore, and the things you hold highest now, no one at home will completely understand.
Who will you call first?
What will you do your first weekend home with your friends?
Where are you going to work?
Who will be at the party Saturday night?
What has everyone been up to in the past few months?
Who from school will you keep in touch with?
How long before you actually start missing people barging in without calling or knocking?
Then you start to realize how much things have changed, and you realize the hardest part of being an exchange student is balancing the two completely different worlds you now live in, trying desperately to hold on to everything all the while trying to figure out what you have to leave behind.
We now know the meaning of true friendship.
We know who we have kept in touch with over the past year and who we hold dearest to our hearts.
We've left our worlds to deal with the real world.
We've had our hearts broken, we've fallen in love.
There have been times when we've felt so helpless being hours away from home when we know our families or friends needed us the most, and there are times when we know we have made a difference.
Just weeks from now we will leave.
Just weeks from now we take down our pictures, and pack up our clothes.
No more going next door to do nothing for hours on end. We will leave our friends whose random e-mails and phone calls will bring us to laughter and tears this summer, and hopefully years to come.
We will take our memories and dreams and put them away for now, saving them for our return to this world.
Just weeks from now we will arrive.
Just weeks from now we will unpack our bags and have dinner with our families. We will drive over to our best friend's house and do nothing for hours on end.
We will return to the same friends whose random emails and phone calls have brought us to laughter and tears over the year.
We will unpack old dreams and memories that have been put away for the past year.
In just weeks we will dig deep inside to find the strength and conviction to adjust to change and still keep each other close.
And somehow, in some way, we will find our place between these two worlds.
In just weeks.
Are you ready?

---

Löysin tän ihanan tekstin facebookista mun kaverin statuksesta ja oli pakko laittaa se tänne blogiin, koska toi kuvaa just niitä fiiliksiä, mitä mulla on. Eilen oli mun viimenen kuorokonsertti ja tunteet tuli kyllä pintaan. Lauloin soolo biisinä Hallelujah kappaleen ja sen jälkeen kun kuuntelin mun kavereiden esityksiä, tuli tippa linssiin ja aloin sitte ihan kunnolla pillittämään. Jotenkin on niin hassua ajatella etten tuu siinä auditoriossa enään esittämään. Kaikki on tpahtunu niin nopeesti, enkä ois ikinä uskonu että voisin nyt olla tässä... 51 päivää kotiin tulosta...Haluun sanoa kaikille tuleville vaihtareille, että oikeesti ottakaa KAIKKI ILO IRTI ja tehkää niin paljon kaikkea kun vaan voitte, koska se on sen arvosta. Mulla on esim. menny melkeen kaikki mun säästötilin rahat täällä, kun oon menny Hawaiille ja kuoromatkoille sun muille, mutta se on niin sen arvosta! Muistakaa että mikään ei tuu olemaan samanlaista kun vaihtovuosi.
Näillä fiiliksillä sitte lähden tonne New York Cityyn perjantaihin asti! Mun perhe hakee mut täst kohta ja sitte ajellaan ekaks Woodbury Commonssiin (outlet) ja siellä shoppaillaan ja sitte ajetaan NYCiin:) Hyvää loppuvikkoa kaikille!

xoxo,

Laura

Prom 2012

Ei voi sanoin kuvailla kuinka hauskaa meillä oli! Nyt on siis tyypillinen jenkki Prom koettu ja oli ihan yhtä hauskaa kun oletinkin sen olevan. Ruoka oli hyvää ja kaikki näytti niin upeilta että toivon vaan et oisin saanut kuvan kaikkien kanssa. Mekkoja oli vaikka minkälaisia: prinsessa mekoista lyhyisiin coktail mekkoihin. Oli yks ikimuistoisimmista illoista täällä mun ollessa enkä malta odottaa vanhojen tansseja, että pääsen taas laittautumaan ja ottamaan ihania kuvia kaikista näteistä puvuista.

Ensin mun date haki mut kotoota ja mentiin mun kaverin, Stevenin talolle ottamaan kuvia isolla porukalla. Täällä on aina tapana että n.2-4 ihmistä järjestää kuvien oton niiden talolla ja sitte porukka jakautuu, että kuka menee minnekin. Kuvien jälkeen suunnattiin itse juhlapaikalle, joka näytti tosi ihanalta ja oli hienosti koristeltu. Siellä sitten suoraan kuva jonoon, jotta saadaan otettua se "ammattilais kuva" minkä siis ne valokuvaajat jotka on palkattu ottaa. Porukka pikku hiljaa alkoi saapumaan ja saatiin bileet käyntiin. Alotettiin syöämllä ja sen jälkeen loppuilta meni tanssiessa, hyppiessä, pomppiessa, laulaessa ja huutaessa.Myös Prom King&Queen nimitettiin! Kaikki oli niin hyvällä tuulella ja oli niin hauskaa! Klo 23 päätettiin että bileet on meidän osalta ohi ja mentiin mun kaverin Maggien talolle leiritulen ääreen tekemään S'MORES herkkuja ja kattelemaan tähtiä. NÄIN MUN ESIMMÄISEN TÄHDENLENNON ja se oli niin upeeta:) Nukkumaan sammuttiin siinä neljän aikaan aamuyöstä ja ensimmäiset heräsi ihanasti siinä kaheksan aikaan aamulla, joten yöunia on takana sellaset 4h... Huomenna onkin äitenpäivä ja mun perhe tulee tänne meille ja mennään ulos syömään isolla porukalla! Sen jälkeen suuntaan New York Cityyn, joten jos musta ei kuulu mitään vähään aikaan, niin laittelen sitte postausta taas kun tuun takasin. Hyvää äitienpäivää kaikille äideille (varsinkin mun omalle<3) ja olkaa ihania teijän äideille ja yllättäkää ne ihanasti kukilla ja aamiaisella!

xoxo,

Laura

There's a wild, wild whisper blowing in the wind

Mun perhe lentää tänne huomenna Suomesta ja en vieläkään osaa ymmärtää et ne oikeesti on tulossa! Tulee niin jännää... Saan tuliaisiks Jenkki purkkaa ja ruisleipää, nam nam! Varotin myös iskää että sen lompakko tulee tyhjenemään kiitettävästi kun mennään shoppailemaan ja ainoo mitä se pysty sanomaan oli "no, sun shoppailut kyllä tiedetään" haha :-D

Muuten mulla on vaan nyt Promeihin valmistautumista meneillään. Tänään ei tartte ahertaa läksyjenkään parissa, koska huomenna meen kouluun vaan ekaks kolmeks tunniks ja sen jälkeen päästään kotiin valmistautumaan promeihin! Kaikki on niiin innoissaan ja jännittyineinä, että en oikeesta malta oottaa kun huomenna pääsen laittamaan mun mekon päälle:) Tossa kuvassakin näkyy pieni sneak peak siitä mekosta plus noi mun kynnet mitkä kävin laitattamassa maanantaina. Tääl on niin ihanan halpaa kaikki tollanen, noiki makso vaan 20$ ja ne kestää sellaset 2-3vko! Tänään illalla tanssitunnille ja pääsen vihdoin tanssii vaikka nenu onki vielä vähän tukossa... Mut nyt heipat teille, mun pitää nyt keksiä jotain järkevämpää tekemistä ku koneella olo!

xoxo,

Laura

Turn your back on tomorrow cause you forgot yesterday

Terkkuja sängyn pohjalta! Mulla ei oo tässä lähiaikoina tapahtunu mitään kummempia. Oon tällä viikolla käyny lenkkeilemässä ja tanssitunnilla ja nyt tulin sitte taas kerran kipeeks, niin makoilen tässä mun sängyllä siinä toivossa, etten ois kipee nyt tulevalla viikolla, nimittäin on tosi paljon kaikkee tärkeetä tulossa. Mun perhe lentää NYCiin perjantaina ja su-ti ne tulee tänne mun kulmille käymään (mm. mun kuorokonserttiin) ja sen jälkeen mennään New York Cityyn ti-pe ja sitte lauantaina 19.5 ne lentää takasin Suomeen ja mä tuun junalla takasin tänne kotiin. Perjantaina (11.5) mulla on myös Promit ja oon tosi innoissani niistä:) Huomenna mun yks kaveri tuo mulle vielä yhen mekon sovitettavaks niin laittelen sitte kuvia ku päätän minkä mekon laitan päälle promeihin. Mulla on samalla tässä nyt kesäkuntoutus meneillään ja oon aika hyvin jo alottanu, oon käyny tällä viikolla kolmesti juoksemassa ja tarkotus oli mennä eilen ja tänäänkin, mutta en viitti kuitenkaan kipeenä lähteä rellestämään. Niinkun kuvasta näkyy, ostin myös noi uudet pidennykset jotka on siis aitoa hiusta ja pysyy tosi hyvin päässä ja on ihanaa kun on pitkät hiukset. Ne on siis sellaset klipsit, eli ne saa ihan helposti pois enkä mä niitä koko ajan käytä, mutta aina silloin tällöin. Nyt läksyjen pariin... Adios!

xoxo,

Laura