The clock is ticking

Pakko alottaa sanomalla et mul on enään 5 päivää jäljellä!!! Ihan hullua ajatella että oon jo niin pian kotona.
Viime päivät on menny kavereiden kanssa hengailussa ja valitettavasti hyvästelyissä... Jouduin jo tossa heti alkuviikosta sanomaan heipat mun parhaille kavereille Justinille ja Julielle. En osannu itkeä, koska se ei vaan tunnu todelliselta. Eikä se vieläkään iske, vaikka matkalaukut on jo melkein pakattu. Sunnuntai tulee olemaan mun viimenen postaus, koska maanantai aamuna lähden New Jerseyyn mun host perheen kanssa sille samaiselle camping reissulle, jossa olin sillon alkuvuodesta. Sieltä sitten keskiviikkona 4.7 ne ajavat mut lentokentälle ja mun matka takasin kotiin voi alkaa. Mua pelottaa noi mun matkalaukkujen painot... Mullahan on siis yksi iso matkalaukku plus vielä kaks sellasta "putkikassia" täyteen tungettuina ja tietenkin käsilaukku (tai no mun tapauksessa reppu...). En ymmärrä mistä vetäsin niin paljon kamaa, kun sillon kun mun iskä ja muu perhe tuli käymään niin lähetin kokonaisen matkalaukullisen tavaraa täynnä sinne Suomeen. Suurinosa mun kavereista on jo kotona ja on niin hassua nähdä kaikkien postailevan statuksia ja kuvia Suomesta kun itse vielä odottelen että pääsisin lähtemään. Onhan se tosi surullista ja tiedän, että tuun kaipaamaan monia asioita JA ihmisiä täällä, mut nyt tällä hetkellä tiedän, että mun on aika mennä kotiin.
Eilen olin mun ystävän Stevenin läksiäisissä ja sitä ennen menin Sabrinan kanssa kruisailemaan ja käytiin vielä viimehetken ostoksilla ja ostin pieniä tuliaisia kotiin. Treffasin Alyssan ja Nikkin maanantaina ja ne antoi mulle ihan törkeen määrän karkkia! Olin yhtä hymyä, koska rakastan jenkki karkkeja:) Ne oli kysynyt multa aiemmin mistä tykkään ja osti kaikkia mun lemppareita plus ihanan amerikan-lippu nallekarhun, jotta muistaisin ne ja Amerikan siitä aina! Aww:--) Arvatkaa vaan onko ollu vaikea kontrolloida itteäni, etten söisi kaikkia niitä herkkuja! Mutta lupasin itselleni että säästän ne Suomeen perhettä ja ystäviä varten. Nyt alan pikkuhiljaa siirtymään alakertaan telkkarin ääreen nauttimaan Gossip Girlistä kun oon kerta jo ihan koukussa!  Heippa ja pian on munkin aika sanoa heipat tälle blogille ja mun elämälle Jenkeissä. 

xoxo,

Laura