We're All Stars Tonight

Niin paljon taas tapahtunu viimesten päivien aikana... Keskiviikkona menin Lady Antebellmumin konserttiin ja oli niin ihanaa nähdä ne livenä! Fiilis oli ihan mahtava ja tanssittiin ja laulettiin ihan hulluna! Torstaina ja perjantaina tuli hengailtua kavereiden kanssa ja kävin myös ekaa kertaa meijän poolissa uimassa ihan ittekseni ja kavereiden kanssa! Se vesi on ihanan virkistävää, varsinkin juoksulenkin jälkeen:-)Tänään lauantaina menin American Cancer Society:n järjestämään "Relay For Life" -tapahtumaan, jonka avulla yritetään kerätä mahdollisimman paljon rahaa syöpäpotilaiden hoitoon yms. Se järjestettiin naapuripaikkakunnan high schoolin joksradalla ja sen ympärillä ja se alko klo 12 ja lopp klo 00 yöllä, mutta itte menin sinne vasta n.klo 15 aikoihin ja lähdin n.klo 23. Meidän Chamber Choir sai kunnian laulaa siellä ja muuten oikeestan vaan käveltiin juoksurataa ympyrässä ja aina välillä käytiin meidän koulun teamin teltassa hakemassa pientä purtavaa. Illan loppuessa juoksuradan ympärille oltiin laitettu kynttilöitä, ja jokainen niistä oli omistettu eri ihmiselle. Osa syövästä selvinneistä, mutta suurinosa niiden muistolle, jotka eivät selvinneet. Kynttilöiden sytyttyä käveltiin "silent lap" eli käveltiin rata kerran ympäri käsi kädessä hiljasesti, syövän uhreja knnioittaen. Sain taas aikamoiset kyynelehdinnät aikaan, kun näki ne kaikki kynttilät siinä radan varrella ja ajatteli omakohtasia kokemuksia... Vielä parisen viikkoa aikaa nauttia mun jenkkinä elämisestä ja joka päivä mua pelottaa enemmän ja enemmän, koska en tiedä miten tuun taas jaksamaan sanomaan heipat mun elämälle täällä ja alottamaan kaiken taas "uudestaan". On se niin hassua, kuinka pelottavalta/ihanalta/oudolta/surulliselta tuntuu tulla kotiin..

xoxo,

Laura